Erinomainen uros

Koronakevät perui monet kesätapahtumat tältä vuodelta. 19.-20.9. järjestetty Tuusniemen ryhmänäyttely on ainoa koiranäyttely, mihin Robin tänä kesänä osallistuu. Itseltäni ne jäävät kokonaan väliin. Lisäksi näyttelyyn valmistautuminen oli harvinaisen takkuista tällä kertaa. Robin keksi näyttelyä edeltävänä iltana (perjantaina) jostain takiaispensaan lenkillä ollessaan, mikä takasi sen, että sain askarrella koiran turkin kimpussa melko myöhään.

Lauantaina koitti näyttelypäivä. Tuomari oli ollut kasvattajan kertoman mukaan tarkka. Robin sijoittui 7 urossheltin kehässä neljänneksi, vaikka sanallinen arvostelu lähentelee loistavaa. Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen uros, on tuomari kirjurille sanellut. Syynä heikkoon kilpailutulokseen on Robinin tyyli pitää häntää liian korkealla. Tuntui hyvältä kuulla, että tuomari oli selkeästi pitänyt koirastani, vaikkei jatkoon sitä päästänytkään. Lisäksi Robin oli käyttäytynyt hyvin ja se oli saanut ihailua osakseen myös muilta kuin tuomarilta. Muuan näyttelyssä käynyt oli kysynyt, josko sitä voisi käyttää astutuksessa, kun on niin kaunis koira.

Onhan Robin kaunis, sitä se tottavie on. Ja ihana perhekoira. Seurallinen ja kiltti, mutta suojeleva. Koska haluan varmistua siitä, että Robinin pennut saavat aikanaan hyvän kodin, en anna sen astua narttua, jonka elinolosuhteita en tiedä. Koska tunnen koiraihmisiä ja kasvattajia hyvin vähän, annan Robinin kasvattajan arvioida, ovatko nartun elinolosuhteet sellaiset, että voisin hyvillä mielin antaa sen tehdä Robinille pentueen. Haluan myös aikanaan tietää, minne pennut myydään ja mitä niille kuuluu. Ovathan ne osa minulle rakasta lemmikkieläintä.

Tänään on palattu näyttelytouhuista takaisin arkisille lenkkipoluille. Eilinen meni koiran hoidon kannnalta leppoisasti, koska Robin oli lähes puolet päivästä näyttelyreissulla ja illasta ihan ventti. Turkkikin pysyi siistinä. Tänä aamuna sitten saimmekin tehdä taas tuttavuutta takiaispensaan kanssa…

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia

Kohteena Nuuksion Pohjoinen Portti

Nuuksion Pohjoinen Portti sijaitsee Vihdissä, noin 40 kilometrin päässä Helsingin rautatieasemasta. Google Mapsin mukaan sinne ajaa kolmessa vartissa.

Olin kuullut alueesta paljon juttuja, joten päätimme yhdistää viime viikon lopulla toteutettuun kesälomareissuumme ulkoilutuokion kansallispuiston metsissä. Aivan kansallispuiston alueelle emme kuitenkaan matkamme aikana ehtineet, sillä meillä oli aikaa nauttia luonnosta vain tunnin verran. Niinpä valitsimme useista houkuttelevista reittivaihtoehdoista kaikkein lyhimmän, 1,5 kilometrin mittaisen lasten luontopolun. Kartanotontun kierros osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, jonka perheen pieninkin jaksoi hyvin kävellä omilla jaloillaan. Mielikuvitus ja matkan varrella olevat, satumaisesti kirjoitetut opastetaulut saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja välillä saimme olla vakuuttelemassa pienimmäiselle, ettei Suomen soilla liitele tarzaneita tai vaani krokotiileja. Lehti- ja havumetsien, kukkien kaunistamien niittyjen ja viidakkomaisten suoalueiden lisäksi näimme polkua kiertäessämme muutaman nuotiopaikan ja uimarannan. Polku päättyi sammaloituneisiin, jo ajat sitten puretun kartanon portaisiin ja leikkikentälle.

Nuuksion Pohjoinen Portti

Polku sopii myös koiran kanssa kierrettäväksi. Leveät kulkuväylät pitävät kesäisin kiusaavat punkit loitolla. Reitillä sai nauttia luonnon ihmeistä rauhassa, sillä vaikka sää oli mitä parhain, näimme koko tunnin kestävän kierroksen aikana vain pari ihmistä ja koiran. Matkan varrella on puusiltaosuus, joka kannattaa ottaa huomioon koiran kanssa liikkuessa. Oma koiramme ei kengän pohjista kuuluvaa kopinaa ja erikoista ”maalajia” säikähdä enää nykyään, mutta muistan vielä hyvin ajan, kun asiat olivat toisin eikä näitä siltoja ylitelty omin tassuin.

Puusilta meni siis ilman sen suurempaa ihmettelyä. Sen sijaan itse mietin useampaankin kertaan, että olemmeko nyt siellä kuuluisassa Nuuksiossa vai emme? Vastaus on kyllä ja ei, sillä Maanmittauslaitoksen kartan mukaan kansallispuiston alue alkaa jonkin verran etelämpää. Nuuksion järviylänkö ulottuu kuitenkin myös tänne Salmen ulkoilualueelle, missä mekin retkeilimme eli periaatteessa kyllä, kävimme Nuuksiossa.

Tänään onkin ollut sitten hyvin sateinen päivä, aivan kuten eilenkin. Uskomus siitä, että naistenviikolla sataa aina, pitää ainakin tämän vuoden osalta paikkansa. Ilmatieteenlaitos kertoo, että täysin poutaisia naistenviikkoja on keskimäärin kerran 10 vuodessa. Tämä tosiasia huomioon ottaen suosittelen ajoittamaan luontoretkeilyn ennen heinäkuun puoliväliä. Meillä kävi tuuri, sillä ehdimme kiertää lenkin päivällä ennen illan sadekuuroa.

Toivottavasti tällä hetkellä Itä-Suomen yllä jumittava sadealue väistyy ennen sunnuntaita, jotta pääsemme pitkästä aikaa näyttelyharjoituksiin ulkokentälle. Edellisen kerran Savo-Karjalan Sheltit ry kokoontui talvella ennen korona-aaltoa. Meillä on edessä syyskuussa Tuusniemen ryhmänäyttely ja olisi enemmän kuin kiva käydä muistelemassa Robinin kanssa kuinka siellä kehässä käyttäydyttiinkään.

Lue lisää Nuuksion Pohjoisesta Portista täältä ja täältä.
Savo-Karjalan Sheltit ry:n toiminnasta löytyy tietoa puolestaan täältä.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia

Pulmapelit ja etsimisleikit kuuluvat myös aikuisuuteen

Robin täyttää pian kaksi vuotta. On ehkä kulunut fraasi sanoa, että aika on kulunut nopeasti, mutta niin se vaan on. Pienestä pallerosta on tullu iso koira, jolla on ison koiran jutut mielessään. Vaikka mukaan elämään on astunut entistä vahvemmin kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan, löytyy paksun turkin (ja ainakin meidän tapauksessamme myös koiraa suuremman egon) alta myös leikkisä pieni pentu, jolle pulmapelit ja etsimisleikit ovat edelleen mieluista ajanvietettä.

Koiran aikuistumisen ajatellaan ajoittuvan noin 2-3 ikävuoden paikkeille. Nyt on aika katsoa, miten pentuaikana opetetut tavat ja toisaalta ympäristön olosuhteet ovat vaikuttaneet koiran kehitykseen. Vaikka aikuinen koira tietää millaista käytöstä siltä odotetaan, se tarvitsee silti koulutusta ja uusien asioiden esittelyä. Aivan kuin ihmiselläkin, myös koiralla käytös ja luonne muovautuvat myös vanhemmalla iällä. Aikuisuus avaa samalla myös uusia ovia, sillä se, mitä pennun ja nuoren koiran kanssa vielä oli säännösteltävissä (esimerkiksi hypyt), on nyt sallittua. Koiran kanssa saa siis harrastaa täysillä, mikäli sen kunto ja terveys sen sallivat. Kennelliiton sivuilla sanotaan, että hypyistään tunnetun agilityn harjoittelun voi aloittaa toki jo nuorella, terveellä koiralla, mutta liikaa rasitusta tulee välttää. Liitto suosittelee agilityseurojen alkeiskursseille osallistumista vasta, kun koiran luusto on täysin kehittynyt. Lisäksi kilpailevan koiran täytyy olla vähintään 18 kuukauden ikäinen, terve, tunnistusmerkitty ja rokotettu Suomen Kennelliiton määräysten mukaisesti. Koiran tulee myös olla perustottelevainen.

Pulmapelit ja etsimisleikit

Aikuisen koiran omistaminen vaatii samalla tapaa virikkeiden keksimistä kuin pennunkin kanssa eläminen. Rauhallinen ja leppoisa ympäristön elämän tarkkailu voi riittää hyvin iäkkään koiran onnellisuuden rakennusaineeksi, mutta nuorempi koira kaipaa tekemistä ja touhua jokaiselle päivälle. Päivittäiset kävelylenkit ovat hyvä alku päivän ohjelmalle, vaikka toisinaan muuta saatetaan olettaakin. Kovin laiska omistaja saa pian tuntea nahoissaan miltä totaali kyllästyminen arjen harmauteen koiran näkökulmasta tuntuu. Kodin sisustaminen uuteen uskoon kun on usein myös koiran mielestä oikein mukava harrastus. Tästä syystä aikuiselle koiralle tulee tarjota mahdollisuutta käyttää aivojaan ja aistejaan. Pulmapelit ja etsimisleikit sopivat hyvin useamman koiran virikkeiksi ja ne ovat lisäksi edullisia ja helposti toteutettavia harrastuksia karvakuonon iloksi.

Kuva: Anne-Mari Hakkarainen

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia