Erikoinen yksilö kertausharjoituksissa

”Onpa erikoinen yksilö…”

Onhan se vähän erikoinen. Robin siis. Sillä on voimakas paimennusvietti ja se on uskoakseni myös poikkeuksellisen rohkea sheltti. Aamulenkillä kohtaamani koiranulkoiluttaja kertoi, että koirani oli ensimmäinen sheltti, joka on milloinkaan uskaltanut lähestyä hänen seniori-ikäisiä mittelspitzejään.

Rotumääritelmän mukaan sheltin tulee olla luonteeltaan valpas, ystävällinen, älykäs, sitkeä ja aktiivinen. Lisäksi se on omistajaansa kiintynyt ja kuuliainen, vieraita kohtaan pidättyväinen, eikä koskaan hermostunut. Mutta kuten lenkillä kohtaamani herrasmies totesi, sheltit voivat olla usein myös arkoja, mikä voi tehdä niistä haukkuherkkiä ja vältteleviä. Siinä, missä arka koira pyrkii pakenemaan, pidättyväinen koira ei ole kiinnostunut vieraista, mutta se sietää tyynesti näiden tervehdykset ja poistuu sitten rauhassa omiin oloihinsa.

Arkuus voi johtua useammasta asiasta, mutta tutkimuksissa on todettu sen olevan voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Robinin äiti on tietääkseni topakka koirarouva, joka mielellään ottaa johtajan roolin lauman keskellä. Eno osaa myös pomotuksen jalon taidon, joten äykkäpäisen karvapalloni päättäväinen luonne selittyy hyvin perintötekijöillä. Robin onkin viimeaikoina joutunut totuttua kovempaan käytöskouluun, sillä nyt on viimeiset hetket saada kitkettyä huonot tavat pois. Autojen paimentaminen kun kuuluu edelleen Robinin vakioharrastuksiin, samoin hihnassa vetäminen. Kaikki mahdolliset pehmeät keinot huomion kiinnittämisestä herkkupalaan ja rauhalliseen rapsutteluun on kokeiltu.

Pari viikkoa sitten Robin oli muutaman päivän hoidossa kasvattajalla meidän ollessamme matkalla. Tuona aikana kasvattaja oli ottanut vähän ronskimman ohjeistuksen käyttöön koiramme kohdalla, minkä myötä poju muisti muutaman päivän olla kiinnittämättä sen suurempaa huomiota autoihin. Kotona koira yritti palata vanhoihin tapoihinsa, mutta olemme saaneet ne pysymään poissa tekemällä sille selväksi sen, että ihminen on pomo ja hänen ohjeitaan on syytä seurata ohiajavia autoja enemmän.

Koiran opettaminen julkisilla paikoilla on kuitenkin asia, mitä en kovin mielelläni haluaisi tehdä. Kieltäminen kun tapahtuu tällä hetkellä selättämällä koira ja alistamalla se. Vaikka itse tunnen koirani, aikuisen naisen paini pienen karvapallon kanssa voi sivullisesta näyttää pahalta. Mielessä saattaa käydä ajatus miten se noin kehtaa, iso ihminen, kohdella pientä suloista koiraansa noin?! Usko pois, minusta olisi enemmän kuin kiva olla tekemättä niin, tarjota herkkua ja vain sanoa, että älähän, Robin, nyt kehtaa jahdata autoja. Moisen shown järjestäminen julkisella paikalla tuntuu vieläpä hurjan nololta.

On yksilöstä ja rodusta riippuvainen asia, mitä juuri kyseinen koira sietää saamatta traumoja. Edellinen koiramme uskoi, kun sille antoi sanallisen ohjeistuksen tai kävelyllä nykäisi hihnasta pikkuisen. Roger Mugfordin Lempeä koirankasvatus -kirjan metodi toimi siihen ihan kivasti. Kovempi koulu olisi ollut koiralle kauhistus. Robinin kovan luonteen huomioon ottaen sille on osoitettava asteen verran selvemmin mitä sen ei kannata tehdä. Kyllä se kehujakin saa aina, kun autot saavat jäädä rauhaan eikä hihna kiristy. Ja kun tämä vaarallinen tapa on saatu kitkettyä pois, jatkamme jo opitun kertausta pehmeämmin keinoin.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia

Pelottava rappukäytävä

Robin ei ole koskaan tykännyt talomme rappukäytävästä, mutta ajan myötä se näyttää vähinerin oppivan sietämään sitä. Etenkin ulkoa sisälle päin tulo on pelottava kokemus. Ovelle päästyään Robin pyrkii ryntäämään käytävän halki ylösmeneville rappusille, ja jos se pääsee vapaaksi, kiipeää koira vähintään yhdet rappuset ylöspäin. Alas se ei rohkene tulemaan. Olemme kieltäneet sitä ja toisaalta myös lahjoneet sitä herkuilla. Sylissä Robin matkustaa melko rauhallisesti pyrkien vain ”laulamaan”. Nähtävästi yksi pelottava asia on käytävän kivilattia, sillä Robin pyrkii puikkelehtimaan mattoja pitkin. Parhaimmat tulokset olemme saaneet rauhoittelulla ja tyynellä mielellä. Päättäväinen ja rauhallinen ote hihnasta sekä lohduttava ääni tuntuvat tehoavan parhaiten tälle arkatassulle. Toivottavasti aika parantaa haavat – tässäkin asiassa.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia

Naksutin

Robinin kanssa on ollut ongelmana koiran vahva provosoituminen liikkuvista autoista. Jotta autojen jahtaaminen saadaan pois, opetan koiralle parasta aikaa naksutinta. Joka kerta, kun naksautan sitä annan samalla Robinille herkun. Näin saan koiran ehdollistettua siten, että ääni tarkoittaa sille yhtä kuin herkku. Kunhan tämä vaihe on päästy, alan käyttää naksutinta palkintona herkun sijaan. Sen avulla on helpompaa palkita koiraa kuin herkkujen, koska palkitseminen naksautuksella tapahtuu heti, kun kehuttava asia tapahtuu. Herkkujen antaminen tulee aina viiveellä ja tilanne saattaa olla jo ohi.

Viime viikkojen aikana on ollut töissä niin paljon tekemistä, että somen seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Niinpä meiltä jäi yhdet näyttelyharkat väliin, kun tieto ei saavuttanut meitä. Kasvattaja kyseli taas meitä näyttelyyn syksymmällä, mutta en ole vielä aivan varma siitä. Sen tiedän, että töissä ei tule helpottamaan, jolloin jaksaminen saattaa olla kortilla.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia