Pilipesu ja maailman pahin nöyryytys

Poikakoirana oleminen tarkoittaa säännöllistä vatsanaluskarvojen pesua. Täti valittaa, että muka haisen ja tahmaan maatessani lattiat. Kissanviikset, minähän vain tuoksun itselleni! Koetan välttää kastumisen aina oveluudellani, mutta pakenemisyritykseni kuitenkin epäonnistui tänään ja jouduin nöyrtymään suihkun edessä. Voi yäk, miten inhoankaan vettä! Ja sitten sain sitä vielä vahingossa päähänikin. Ja itse pesu on kopelointia pahimmasta päästä, mistä juontuikin mieleeni maailman kamalin nöyryytys, minkä tiedän. Koiranäyttelyt. Seisoa nyt kaiken kansan edessä pienellä liukkaalla pöydällä arvioitavana viimeistä karvaa myöten. Ja jos luulet, että siinä on nöyryytystä kylliksi, niin pieleen meni. Siihen kun lisätään se, että tuntematon ihminen testailee, ovatko pingispalloni vielä tallella, niin kaikki on reilassa. Tekisi mieleni murahtaa sille, että tottakai ne ovat tallessa! Se on kuule eunukki se, jolta ne puuttuvat, nih!

Artikkelikuva: Pixabay / 955169

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia

Myrskybongausta

Helteet loppuivat kuin seinään. Viikon hikoilu vaihtui kovaan tuuleen ja vesisateeseen. Oli siis loistava sää lähteä rannalle aaltoja katsomaan. Ja niitä todellakin oli. Kallavesi lainehti vaahtopäillä. Olin lenkin jälkeen kuin uitettu koira.

Rajuilma on tervetullut muutos säähän, sillä kuumuus vaikutti jo yöuniinkin. Samoin lenkit jäivät muutamalta päivältä kävelemättä, kun ei Tätikään oikein jaksanut – eikä raaskinut. Paluu arkeen tuntuu hyvältä. Liiallinen, monta päivää kestävä lämpö näyttää olevan tukalaa myös karvattomille otuksille. Toisaalta he voivat vähentää vaatetta, kun taas minun karvoillani on oma tahto ja ne putoavat silloin, kun ne haluavat. En tosin aina ymmärrä niiden sielun maailmaa, sillä välillä turkki on ohuin talven kovimmilla pakkasilla eli sillon, kun sitä eniten tarvitsisin.

Onneksi Tätillä leikkaa aina sopivin väliajoin. Kuumimpina päivinä hän laittoi pöytätuulettimen lattialle puhaltamaan, mikä oli mielestäni loisto ajatus. Kellin tuulettimen edessä tyytyväisenä välillä kyljelläni, välillä kuono tai takapuoli kohti viilentävää ilmavirtaa.

Tänään ei tuuletinta ole sitten enää tarvittukaan, kun luonto on hoitanut asian liiankin tehokkaasti.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia

Kesä on täällä taas

Lämpimät kevätpäivät ovat hellineet aurinkoisista aamulenkeistä nauttineita ulkoilijoita. Kauniit maisemat ja puissa humiseva tuuli saavat ajatukset siirtymään lähestyvään juhannukseen, joka on ollut usein se hetki vuodesta, jolloin kesä virallisesti voidaan julistaa alkaneeksi. Toivottavasti saamme viettää kauniin aurinkoisen ja sopivan lämpimän juhannuksen, jotta siitä riittää muisteltavaa vielä syksyn vesisateiden saapuessakin.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia