Myrskybongausta

Helteet loppuivat kuin seinään. Viikon hikoilu vaihtui kovaan tuuleen ja vesisateeseen. Oli siis loistava sää lähteä rannalle aaltoja katsomaan. Ja niitä todellakin oli. Kallavesi lainehti vaahtopäillä.

Rajuilma on tervetullut muutos säähän, sillä kuumuus vaikutti jo yöuniinkin. Samoin lenkit jäivät muutamalta päivältä kävelemättä. Paluu arkeen tuntuu hyvältä. Liiallinen, monta päivää kestävä lämpö on tukalaa niin ihmiselle kuin koirallekin. Erityisesti minua huolettavat vauvat, vanhukset ja sairaat. Kun omakin olo alkaa olla väsynyt, niin mitä se mahtaa olla sellaisen kohdalla, jolla on jokin elämää kuormittava asia olotilassaan?

Samaa voi sanoa eläinten osalta. Siinä, missä ihminen voi vähentää vaatetta, eläin ei pääse turkistaan eroon. Robininkin kaltaisen isoturkkisen koiran on vain siedettävä olonsa.

Kekseliäisyydellä voi kuitenkin auttaa tilannetta edes vähän. Kuumimpina päivinä laitoimme pöytätuulettimen lattialle puhaltamaan toivoen, että Robin hoksaisi sen viilentävän vaikutuksen. Ja hoksasihan se. Koira kelli tuulettimen edessä tyytyväisenä milloin kyljellään, milloin kuono tai takapuoli kohti viilentävää ilmavirtaa. Kuumat päivät tulivat ja menivät ja seuraavalla viikolla oli taas helpompi hengittää. Tänään ei tuuletinta ole sitten enää tarvittukaan, kun luonto on hoitanut asian puolestamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *