Vappu pelottaa karvatassua – vinkkejä juhlasta selviytymiseen

Lasten vapputorvien törähdykset, kahiseva serpentiini ja poksahtelevat ilmapallot olivat ainakin omalle koiralle kauhistus. Uutena vuotena äänet ovat ulkona, mutta vappuna ne kuuluvat sisällä kodissa. Pakeneminen on mahdotonta. Voihan olla, että vappu pelottaa jopa uutta vuottakin enemmän.

Vappu pelottaa, mutta niin tekee uusi vuosikin.

Kovien ja terävien äänien pelko on nykykoirilla melko yleinen ongelma, kerrotaan Suomen eläintenkouluttajien sivuilla. Hoitamattomista peloista kasvaa ennen pitkää iso ongelma, jos koiran pelkoon ei puututa. Siinä missä lievä pelko aiheuttaa levottomuutta, voi vaikea pelko aiheuttaa koirassa jo paniikin vallassa pakenemista äänen läheisyydestä. Omistajalla voi olla tiukka paikka koettaa hillitä lemmikkiään, sillä eläimen luontainen tarve paeta sen vaaralliseksi kokemaa asiaa menee yli omistajaan kohdistuvan miellyttämisen halun ja kaikki opitut käytöstavat. Jos koira ei pakene, syynä voi olla lamaantuminen, minkä seurauksena se voi virtsata, ulostaa tai tyhjentää anaalirauhasensa pelästymisen takia.

Vaikkei Robin vappuna sen suuremmin lamaantunut kuin lähtenyt säntäilemäänkään paniikissa ympäri asuntoa, se silti näytti hakeutuvan suojaan aikuisten perheenjäsentensä jalkoihin. Pelkkä ilmapallon pomputtelu sai koiran olon näyttämään epämiellyttävältä, joten vappuhulinat menivät sen osalta varsin rauhallisissa merkeissä lasten mellastaessa vappujutuissaan eri huoneessa kuin missä koira kulloinkin sattui oleskelemaan.

Jos koira ahdistuu kovasti eivätkä kodin rauhoittaminen tai muut kotikonstit tunnu auttavan, koiralle voi antaa rauhoittavaa lääkettä. Itse en ole lääkkeiden suuri ystävä, sillä en pidä ajatuksesta kontrolloida sen paremmin ihmisten kuin eläintenkään elimistöä sinne kuulumattomilla aineilla, ellei ole pakko. Toisaalta sitten taas rauhoittavien lääkkeiden satunnaisen käytön ei yleensä ole havaittu aiheuttavan koiralle sen suurempia sivuvaikutuksia, joten niiden käyttö kärsimyksen vähentäjänä on siinä mielessä perusteltua. Pelosta aiheutuvan stressin pitkäaikainen sietäminen on sekin koiran kannalta tuskallista.

Vaikka juhla kuin juhla vaikuttaa rekvisiittoineen olevan koirille aina vähintään ihmettelyn ja arkailunkin paikka, ei se silti mielestäni tarkoita sitä, etteivät koiranomistajat saisi koskaan juhlia. Saavat kyllä. Tärkeintä on ottaa huomioon se, että omistaja pyrkii silloin mahdollisuuksiensa mukaan tarjoamaan koiralleen rauhallisen paikan, missä se tuntee olevansa turvassa. Jos lapset haluavat mellastaa vappupalloineen ja serpentiineineen, sen voi tehdä omassa huoneessa ja koira voi tuolloin olla toisessa huoneessa. Koristellahan kotia voi hyvällä omalla tunnolla, sillä pelkät koristeet eivät ainakaan meidän perheessä ole saaneet paniikkia aikaan. Toki joillekin koirille jo pelkät koristeetkin voivat olla kauhunpaikka.

Lisää ajatuksiani äänekkäistä juhlista voit käydä lukemassa aiemmasta postauksestani, joka löytyy otsikolla Uudenvuoden kuulumisia ja pentuhuolia.

Kuvat: Pixabay/Bellahu123 & JACLOU-DL

Continue Reading

Koiranpäivä 24.4.

Sain viime viikolla Kennelliitolta uutiskirjeen. Siinä kerrottiin Koiranpäivästä, jota vietetään vuosittain 24.4. Uusi tieto minulle, sillä en ollut aikaisemmin kuullutkaan moisesta. Ajatus on mielestäni kiva, sillä onhan koira parhaimmillaan yksi perheenjäsen, jolla on lisäksi terapeuttinen ja kuntoa ylläpitävä vaikutus.

Tänä vuonna Koiranpäivän teemana oli Kaikki erilaisia, kaikki yhtä rakkaita. Koronan vuoksi päivää vietettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkossa. Kennellitto haastoi jäsenensä miettimään, miten hyvää elämää koiran kanssa voisi jakaa sosiaalisessa mediassa ja muilla alustoilla. Voisiko esimerkiksi pitää vaikka virtuaalisen koiranäyttelyn? Lisäksi se julkaisi sivuillaan tuttuun tapaan vapaasti jaettavaa materiaalia meneillään olevan vuoden teeman mukaisesta aiheista. Tänä vuonna materiaali keskittyi käsittelemään koiran luonteeseen ja käyttäytymiseen liittyviä asioita.

Kuva: Pixabay/cocoparisienne

Continue Reading

Rengasmatkalla

Korona on pitänyt perheemme pitkälti kotimaisemissa. Sosiaaliset suhteet hoidetaan etänä ja kaikki menot ja tapahtumat on peruttu. Kevät kuitenkin tulee koronasta huolimatta ja auton nastarenkaat kuluivat kovalla asfaltilla ajettaessa. Samoin kaipuu läheisten luo alkoi tuntua ahdistavalta. Niinpä päätimme lauantaina, että pakkaamme lapset, koiran ja eväät mukaan ja menemme moikkaamaan vanhempiamme pikaisesti. Eväät syötiin autossa ja kuulumisten vaihtaminen sujui hyvin parin metrin päästä raikkaassa ulkoilmassa. Tosin melko koleassa sellaisessa. Välillä satoi luntakin.

Keskiviikkona teimme uuden matkan vanhempiemme luo, kun päätimme, että talvirenkaat on aika päästää varastoon ja vaihtaa alle kesäkumit. Matkustelua ja tapaamisia rajoitetaan yhä, joten tämäkin matka tehtiin samalla tavalla kuin lauantainenkin eväsretki. Tällä kertaa sää oli tosin lämpimämpi ja aurinkoisempi, mikä teki matkustamisesta mukavampaa. Robinkin pääsi nyt viikon sisään jo toista kertaa katselemaan uusia maisemia, leikkimään isovanhempien collie-pojan kanssa ja juoksemaan vapaana maaseudun rauhassa.

Kuva: Pixabay/ MikesPhotos

Continue Reading

Pääsiäisriemua ja kavereita koirapuistossa

Lankalauantaina kävimme ensimmäistä kertaa Robinin kanssa koirapuistossa. Aidan toisella puolella oleva uroskoira vei heti Robinin huomion eikä se tuntunut aluksi oikein osaavan päättää iloitako vapaudesta vaiko kaverista verkon takana. Hämmennyksen suuruudesta kertoi myös se, että karvapallomme juoksi päin aitaa. Törmäys ei onneksi ollut kova ja koira selvisi siitä ilman loukkaantumisia.

Hetken kuluttua aidan toiselle puolelle tuli kaksi aikuista koiraa lisää ja pieni narttupentu. Pentu viihtyi aidan vieressä Robinin luona hyvin ja koirilla tuntui olevan yhteinen kieli. Isommat koira yrittivät välilllä käydä hämmentämässä suloista pikkukoirien seurustelutilannetta, mutta lähtivät aina omistajien komentamina kauemmas.

Kuopion Saaristokaupungin koirapuisto on yksi kaupungin 13:sta koirapuistosta (mukaanlukien maaseutualueiden koirapuistot). Se on aidattu alue isolla peltoaukealla, josta avautuu hieno näköala alas Kallaveden jäälle. Kesällä paikka on varmasti upea, kun sininen taivas heijastuu kimaltavilta järven aalloilta. Nyt mäellä vallitsi viileä tuuli ja maa oli vaalean ja kuivan heinän peitossa. Sadat pajunkissat pellon reunalla kertoivat kuitenkin, että on kevät ja luonto puhkeaa taas pian kukkaan. Pitää vaan jaksaa vielä vähän aikaa odottaa.

Continue Reading

Uskollinen ystävä läpi koko elämän

Koronan myötä Robinin kanssa on aina joku kotona. Sen ei tarvitse olla yksin silloinkaan, kun minä olen poissa, joten kotiväki on päässyt seuraamaan koiran puuhia emäntänsä poissa ollessa. Sydämeni suli, kun kuulin, että koko nelituntisen karvakorva oli maannut kotimme eteisessä ja odottanut minua kotiin. Voi itku sitä iloa, kun sitten viimein tulin ovesta sisään! Koira oikein tärisi innosta päästä rapsutettavakseni. Hyppimään se ei tullut, sillä sille on opetettu, että ovesta tulijaa vasten ei hypitä, vaan istutaan paikallaan ja odotetaan, että tulija tulee tervehtimään koiraa, kun ehtii.

Myös kissa ja koira voivat ystävystyä, vaikka saduissa tätä parivaljakkoa pidetään mitä pahimpina vihollisina. Edellinen koiramme, skotlanninpaimenkoira Moona, ystävystyi edesmenneen kissamme kanssa niin, että lemmikit hakeutuivat toisinaan jopa nukkumaan lähekkäin ja niiden elekieli alkoi ajan kanssa muistuttaa toisiaan. Vielä senkin jälkeen, kun koira ja kissa joutuivat perheen uuden elämäntilanteen vuoksi erilleen ja tapasivat toisiaan enää satunnaisesti, ne muistivat toisensa. Tietty pieni kissamaisuus säilyi koiran eleissä läpi sen elämän.

Uskollinen ystävä läpi koko elämän

Muistan lukeneeni vuosia sitten lehtijutun, missä koiran omistaja oli kuollut ja koira päivysti tämän haudalla joka yö. Juttu saa kyyneleet nousemaan silmiin. Vaikka koiran uskollisuus on koskettavaa, en haluaisi itse, että joku odottaisi minua turhaan päivästä toiseen. Haluaisin, että koira jatkaisi elämäänsä ja voisi hyvin. Enkä tarkoita nyt pelkästään kuolemaa, vaan sitä, jos perheemme jostain syystä vaikka hajoaisi tai muusta syystä joutuisimme koiran kanssa erillemme.

Sama toimii toisaalta myös ihmisten kesken. Jäämme helposti ikävöimään menetettyä rakastamme tai miellyttäväksi koettua elämää. Tuntuu, että sydän särkyy muistoista ja siitä tiedosta, että ikävöinnin kohde on mennyt pois. Ymmärrämme, että menneen murehtiminen ei tuo sitä takaisin, mutta sydämen ikävää on vaikea vaimentaa. Sen seurauksena pysäytämme elämämme aivan turhaan. Voi kun voisimmekin lamaannuttavan ikävän sijaan hyväksyä menneen kauniiksi muistoksi ja elämäämme. Antaa mahdollisuuden uudelle elämälle tuntematta syyllisyyttä olla jälleen onnellinen.

Tarinan uskollisesta koirasta voi käydä lukemassa täältä.

Kuva: Pixabay/ Free-Photos

Continue Reading