Kohteena Nuuksion Pohjoinen Portti

Nuuksion Pohjoinen Portti sijaitsee Vihdissä, noin 40 kilometrin päässä Helsingin rautatieasemasta. Google Mapsin mukaan sinne ajaa kolmessa vartissa.

Olin kuullut alueesta paljon juttuja, joten päätimme yhdistää viime viikon lopulla toteutettuun kesälomareissuumme ulkoilutuokion kansallispuiston metsissä. Aivan kansallispuiston alueelle emme kuitenkaan matkamme aikana ehtineet, sillä meillä oli aikaa nauttia luonnosta vain tunnin verran. Niinpä valitsimme useista houkuttelevista reittivaihtoehdoista kaikkein lyhimmän, 1,5 kilometrin mittaisen lasten luontopolun. Kartanotontun kierros osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, jonka perheen pieninkin jaksoi hyvin kävellä omilla jaloillaan. Mielikuvitus ja matkan varrella olevat, satumaisesti kirjoitetut opastetaulut saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja välillä saimme olla vakuuttelemassa pienimmäiselle, ettei Suomen soilla liitele tarzaneita tai vaani krokotiileja. Lehti- ja havumetsien, kukkien kaunistamien niittyjen ja viidakkomaisten suoalueiden lisäksi näimme polkua kiertäessämme muutaman nuotiopaikan ja uimarannan. Polku päättyi sammaloituneisiin, jo ajat sitten puretun kartanon portaisiin ja leikkikentälle.

Nuuksion Pohjoinen Portti

Polku sopii myös koiran kanssa kierrettäväksi. Leveät kulkuväylät pitävät kesäisin kiusaavat punkit loitolla. Reitillä sai nauttia luonnon ihmeistä rauhassa, sillä vaikka sää oli mitä parhain, näimme koko tunnin kestävän kierroksen aikana vain pari ihmistä ja koiran. Matkan varrella on puusiltaosuus, joka kannattaa ottaa huomioon koiran kanssa liikkuessa. Oma koiramme ei kengän pohjista kuuluvaa kopinaa ja erikoista ”maalajia” säikähdä enää nykyään, mutta muistan vielä hyvin ajan, kun asiat olivat toisin eikä näitä siltoja ylitelty omin tassuin.

Puusilta meni siis ilman sen suurempaa ihmettelyä. Sen sijaan itse mietin useampaankin kertaan, että olemmeko nyt siellä kuuluisassa Nuuksiossa vai emme? Vastaus on kyllä ja ei, sillä Maanmittauslaitoksen kartan mukaan kansallispuiston alue alkaa jonkin verran etelämpää. Nuuksion järviylänkö ulottuu kuitenkin myös tänne Salmen ulkoilualueelle, missä mekin retkeilimme eli periaatteessa kyllä, kävimme Nuuksiossa.

Tänään onkin ollut sitten hyvin sateinen päivä, aivan kuten eilenkin. Uskomus siitä, että naistenviikolla sataa aina, pitää ainakin tämän vuoden osalta paikkansa. Ilmatieteenlaitos kertoo, että täysin poutaisia naistenviikkoja on keskimäärin kerran 10 vuodessa. Tämä tosiasia huomioon ottaen suosittelen ajoittamaan luontoretkeilyn ennen heinäkuun puoliväliä. Meillä kävi tuuri, sillä ehdimme kiertää lenkin päivällä ennen illan sadekuuroa.

Toivottavasti tällä hetkellä Itä-Suomen yllä jumittava sadealue väistyy ennen sunnuntaita, jotta pääsemme pitkästä aikaa näyttelyharjoituksiin ulkokentälle. Edellisen kerran Savo-Karjalan Sheltit ry kokoontui talvella ennen korona-aaltoa. Meillä on edessä syyskuussa Tuusniemen ryhmänäyttely ja olisi enemmän kuin kiva käydä muistelemassa Robinin kanssa kuinka siellä kehässä käyttäydyttiinkään.

Lue lisää Nuuksion Pohjoisesta Portista täältä ja täältä.
Savo-Karjalan Sheltit ry:n toiminnasta löytyy tietoa puolestaan täältä.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia

Erikoinen yksilö kertausharjoituksissa

”Onpa erikoinen yksilö…”

Onhan se vähän erikoinen. Robin siis. Sillä on voimakas paimennusvietti ja se on uskoakseni myös poikkeuksellisen rohkea sheltti. Aamulenkillä kohtaamani koiranulkoiluttaja kertoi, että koirani oli ensimmäinen sheltti, joka on milloinkaan uskaltanut lähestyä hänen seniori-ikäisiä mittelspitzejään.

Rotumääritelmän mukaan sheltin tulee olla luonteeltaan valpas, ystävällinen, älykäs, sitkeä ja aktiivinen. Lisäksi se on omistajaansa kiintynyt ja kuuliainen, vieraita kohtaan pidättyväinen, eikä koskaan hermostunut. Mutta kuten lenkillä kohtaamani herrasmies totesi, sheltit voivat olla usein myös arkoja, mikä voi tehdä niistä haukkuherkkiä ja vältteleviä. Siinä, missä arka koira pyrkii pakenemaan, pidättyväinen koira ei ole kiinnostunut vieraista, mutta se sietää tyynesti näiden tervehdykset ja poistuu sitten rauhassa omiin oloihinsa.

Arkuus voi johtua useammasta asiasta, mutta tutkimuksissa on todettu sen olevan voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Robinin äiti on tietääkseni topakka koirarouva, joka mielellään ottaa johtajan roolin lauman keskellä. Eno osaa myös pomotuksen jalon taidon, joten äykkäpäisen karvapalloni päättäväinen luonne selittyy hyvin perintötekijöillä. Robin onkin viimeaikoina joutunut totuttua kovempaan käytöskouluun, sillä nyt on viimeiset hetket saada kitkettyä huonot tavat pois. Autojen paimentaminen kun kuuluu edelleen Robinin vakioharrastuksiin, samoin hihnassa vetäminen. Kaikki mahdolliset pehmeät keinot huomion kiinnittämisestä herkkupalaan ja rauhalliseen rapsutteluun on kokeiltu.

Pari viikkoa sitten Robin oli muutaman päivän hoidossa kasvattajalla meidän ollessamme matkalla. Tuona aikana kasvattaja oli ottanut vähän ronskimman ohjeistuksen käyttöön koiramme kohdalla, minkä myötä poju muisti muutaman päivän olla kiinnittämättä sen suurempaa huomiota autoihin. Kotona koira yritti palata vanhoihin tapoihinsa, mutta olemme saaneet ne pysymään poissa tekemällä sille selväksi sen, että ihminen on pomo ja hänen ohjeitaan on syytä seurata ohiajavia autoja enemmän.

Koiran opettaminen julkisilla paikoilla on kuitenkin asia, mitä en kovin mielelläni haluaisi tehdä. Kieltäminen kun tapahtuu tällä hetkellä selättämällä koira ja alistamalla se. Vaikka itse tunnen koirani, aikuisen naisen paini pienen karvapallon kanssa voi sivullisesta näyttää pahalta. Mielessä saattaa käydä ajatus miten se noin kehtaa, iso ihminen, kohdella pientä suloista koiraansa noin?! Usko pois, minusta olisi enemmän kuin kiva olla tekemättä niin, tarjota herkkua ja vain sanoa, että älähän, Robin, nyt kehtaa jahdata autoja. Moisen shown järjestäminen julkisella paikalla tuntuu vieläpä hurjan nololta.

On yksilöstä ja rodusta riippuvainen asia, mitä juuri kyseinen koira sietää saamatta traumoja. Edellinen koiramme uskoi, kun sille antoi sanallisen ohjeistuksen tai kävelyllä nykäisi hihnasta pikkuisen. Roger Mugfordin Lempeä koirankasvatus -kirjan metodi toimi siihen ihan kivasti. Kovempi koulu olisi ollut koiralle kauhistus. Robinin kovan luonteen huomioon ottaen sille on osoitettava asteen verran selvemmin mitä sen ei kannata tehdä. Kyllä se kehujakin saa aina, kun autot saavat jäädä rauhaan eikä hihna kiristy. Ja kun tämä vaarallinen tapa on saatu kitkettyä pois, jatkamme jo opitun kertausta pehmeämmin keinoin.

Continue Reading

Aiempia kirjoituksia